Salsa on seuratanssien kentässä suhteellisen tuore tulokas – sitä on tanssittu Suomessa vasta parikymmentä vuotta. Silti salsakärpäsen puremia tanssijoita maastamme löytyy sankoin joukoin. Kaikkein mieluiten salsaan hurahtaneet käyvät harrastamassa lajiaan salsailloissa, jotka on pyhitetty erityisesti Karibianmeren alueen tansseille, mutta kyllä salsaa kuulee ja salsan tanssijoita näkee myös perisuomalaisissa lavatansseissa. Ja miksei nähtäisi, onhan tuo tanssilaji varsin veikeää iloittelua, jossa kehon osat laitetaan kunnolla rentoon ”lattariliikkeeseen” ja jossa kuviot ja erityisesti käsiotteet näyttävät toisinaan umpisolmumaisilta. Monesti tanssibändit sovittavat myös ne ”illan pakolliset sambat” hyvin salsamaisiksi, ja voidaan sanoa, että salsa onkin vallannut tanssi-illassa alaa sambalta.
Tässä artikkelissa käsitellään kuubalaista casino-salsaa. Muiden tyylien kuvaukset jätän niistä enemmän tietäville.
Rytmiikka. Tahtilaji on 4/4 ja tempoalue vaihtelee melko laajasti 40-50 BPM välillä. Salsamusiikin rytmikerros on erittäin polyrytminen eli se sisältää useita itsenäisiä rytmikuvioita, jotka soivat päällekkäin. Tämä tekee salsamusiikista ja salsan tanssimisesta rytmisesti melko haastavaa. Rytmiikkaan kuuluu olennaisesti joko 3-2 clave
tai sen rytminen muunnos, ns. rumbaclave.
Myös käännetty ns. 2-3 clave (jossa ensimmäinen ja toinen tahti ovat vaihtaneet paikkaansa) on käytössä.
Bassolinja on synkopoitu ja korostaa pikemminkin tahdin nelos- kuin ykkösiskua. Ehkä selkeimmin salsamusiikista onkin erotettavissa juuri nelosisku, jolla mm. congat soittavat kahdennetun, kaikuvan iskun. Myös guirolla soitettu rytmikuvio on melko selkeä – mikäli sen pystyy musiikista kuulemaan.
Salsamusiikista on huomattava, että pianoa käytetään rytmisoittimena, ei melodiasoittimena, ja sillä soitetaan tyypillisesti rytmikästä arpeggiokuviota. Suomalaisesta salsamusiikista on vielä huomattava, että perinteisellä bändikokoonpanolla ei yleensä pystytä soittamaan läheskään kaikkia salsaan kuuluvia rytmisiä elementtejä. Myös laulu saattaa olla paljon vähemmän synkopoitua kuin ”aidossa” salsamusiikissa, ja kun big band -elementit yleensä myös puuttuvat, on suomalaisten tanssiyhtyeiden soittama salsamusiikki toisaalta paljon selkeämpää, mutta toisaalta sitten myös köyhempää kuin autenttinen salsamusiikki.
Tyypillisiä kappaleita. Moloendo café (Jauhan kahvia), Ven, devorame otra vez (suom. Pure mua – Meiju Suvas, mutta tämä on sovitettu salsan sijaan sambaksi), Orient Express (Idän pikajuna, La Stradan salsaksi sovittama), Heilini sinisistä silmistä (Martti Metsäkedon tanssiorkesteri), Missä oot (Sinitaivas), Yamuleman (Orquestra Alec Medina), La Bomba (Ricky Martin; hieman sambahtava komppi), Livin’ La Vida Loca (Ricky Martin).
Historiaa. Kuten cha chan ja rumban, myös salsan kansainvälinen historia liittyy läheisesti 1950-luvun Kuubaan, missä afroamerikkalaista ja espanjalaista alkuperää olevista tansseista, kuten son, mambo, rumba ja danzon, syntyi vaikutteita sekoittamalla uusia tansseja. USA:n vaikutus Kuubassa ennen vuonna 1959 tapahtunutta Fidel Castron johtamaa vallankumousta oli suuri. USA käytti Kuubaa häikäilemättä taloudellisesti ja poliittisesti hyväkseen (ns. banaanivaltiona) ja Havanna oli täynnä amerikkalaisia varakkaita turisteja, joille perustettiin kasinoita ja tanssiklubeja. Turistien sekä kuubalaisten siirtolaisten myötä musiikki- ja tanssivaikutteet siirtyivät Yhdysvaltoihin, ja erityisesti New Yorkissa tanssittiin mamboa ja casinoa (jota newyorkilaiset tupesivat hieman myöhemmin kutsumaan ”salsaksi”).
Kuuban vallankumouksen seurauksena USA jäädytti kaikki poliittiset sekä kauppasuhteensa Kuubaan, jolloin kulttuurivaihto maiden välillä katkesi kuin kanan lento. Tämän seurauksena salsa alkoi tanssina kehittyä USA:ssa kohti eri murteita kuin Kuubassa, jossa siitä tuli varsinainen kansankerrosten tanssi Castron sosialisoitua pelikasinot ja tanssipaikat kansan tanssillisiksi huvikeskuksiksi (siis eräänlaisiksi tanssilavoiksi). USA:ssa salsan suosio oli vaihtelevaa seuraavien vuosikymmenten aikana (mm. 1970-luvun diskovillitys lähes tappoi salsan tanssimisen), ja vähitellen eri puolilla maata kehittyivät ”jenkkityylit” New York Style ja LA Style, jotka poikkeavat alkuperäisesti kuubalaisesta casino-salsasta rytmiikaltaan, liikekieleltään sekä kuviomateriaaliltaan.
Suomeen salsa tuli tanssina verrattain myöhään, vasta 1990-luvulla – tarkemmin sanoen kuubalainen lentäjä San Miguel Verdecia tuli Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Venäjältä pakolaisena maahamme ja perusti Helsinkiin Suomen ensimmäisen salsakoulun, Tanssikoulu Baila Bailan, vuonna 1993. Helsingin Sanomien kertoma syntytarina on varsin mielenkiintoinen ja lienee myös totta (yritysrekisterin mukaan Tanssikoulu Baila Baila Oy on perustettu vasta vuonna 2010, mutta yritys lienee toiminut ennen sitä toiminimenä). Se myös selittää, miksi maassamme tanssitaan ylivoimaisesti eniten nimenomaan kuubalaista casino-salsaa. Vasta aivan viime vuosina on lähinnä pääkaupunkiseudulla ryhdytty opettamaan myös jenkkityylejä, mutta muualla maassa casino on edelleen suosituin salsamurteemme.
Tanssiotteet. Salsan perustanssiote on suljettu tanssiote ilman vartalokontaktia, mutta suurimman osan ajasta tanssijat tanssivat kuvioita erilaisissa avoimissa käsiotteissa. Salsan käsiotteet ovat huomattavasti muita latinalaisia tansseja mutkikkaampia; tanssijat kehittelevät jatkuvasti toinen toistaan luovempia käsiotteita, varsinaisia solmukuvioita. Tämä vaatii salsan tanssijoilta huomattavasti muita lajeja pehmeämpiä ja mukautuvaisempia käsiotteita.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Tanssin perusrytminä on NNH NNH, siis askeleet musiikin iskuilla 123- ja 567-. Salsan peruskuvioina voidaan pitää suljetun otteen perusaskelta pa ’ti pa ’mi (sinulle-minulle) sekä sen variaatioita lateral ja diagonal. Paikkaa vaihtava kuvio on caminala (kävelytä häntä), joka voi päätyä joko suljettuun otteeseen tai avoimeen otteeseen, jossa seuraaja tanssitaan käden päähän. Avoimessa otteessa tanssitaan paikallaan pausa-askelta, jossa tanssijat askeltavat peilikuvana, tanssien vuoroin lähemmäs, vuoroin kauemmas toisistaan. Peruskäännökset ovat seuraajan pyöräytys käden ali myötäpäivään, di le que si (sano hänelle ”kyllä”) sekä vastapäivään, enchufla (kytke). Viereltä käden päähän tanssittava kuvio on di le que no(sano hänelle ”ei”). Näistä peruskuvioista variaatioineen (mm. enchufla doble, enchufla a lo moderno) voidaan jo rakentaa mukavasti rullaavaa, suljetun ja avoimen otteen välillä vaihtelevaa perussalsaa, ja useat kompleksisemmat kuviot itse asiassa rakennetaan näistä seuraajan peruspyörähdyksistä vaihtelevin käsiottein.
Hyvin rikkaana salsan ”kuvioperheenä” voidaan pitää setenta-pohjaisia (setenta = 70) kuvioita, joista monet on numeroitu, kuten 71, 72, 73 ja 74. Lisäksi perustanssia voi maustaa erilaisilla askelluksilla ja rytmisillä variaatioilla, kuten eche varrio (pausaa twist-variaatioin) ja Italiano (pausaa arrivada-variaatioin). Kuubalaiset sekoittavat salsaansa mielellään myös toisen kuubalaisen kansantanssin, sonin kuvioita, sekä jopa erillään tanssittavaa reggaeton-askellusta.