Fusku kuuluu ehdottomasti tanssilavojen lempilapsiin – ja toisaalta inhokkeihin. Sen perusteet on varsin helppo ja nopea oppia, ja vähällä kuviomäärällä pääsee jo hyvin kokeilemaan kädenalitanssin taikaa. Fuskua voisi kuvailla tanssiksi, jota ei kannata ottaa vakavasti. Sen liikekieli on leikittelevää ja siinä pääsee helposti parin kanssa flowhun, jossa tanssijoiden kehot heittelevät toisilleen napakoita, ilkikurisia kommentteja, kysymyksiä ja vastauksia. Ei ihme, että kaikenlaisen foksiksi luonnehdittavan musiikin soidessa Etelä-Suomen lavoilla saattaa tilanne olla jo se, että liikkuvien ja paikallaan pysyvien tanssien alueet tanssilavalla häipyvät ja jäljelle jää ylivoimainen ”fuskaajajoukko” sekä muutama pari, jotka yrittävät väistellä näitä foksin askelin. Fuskun näennäisestä helppoudesta huolimatta sen muita häiritsemätön tanssiminen edellyttää jo varsin hyvää tanssitekniikkaa. Tästä syystä se on tanssilajina usein myös silmätikkuna, kun päivitellään ”nykytanssimista, joka pilaa tanssilavan tunnelman”. Tässä olisi kuitenkin syytä muistaa, että fusku ei ole mikään erityisen uusi tanssi muuten kuin ehkä korkeintaan nimeltään!
Rytmiikka. Fuskulle ei ole omaa tanssirytmiään, vaan tanssiin käyvät esimerkiksi nopeat foksit, beatit, shufflet/jivet jne. Nykyään tyypilliset fuskut ovat tempoltaan yli 50 BPM, eli melko nopeita, mihin perusaskeleen vikkelä luonne sopii hyvin. Foksin 1-3 bassolinja muuntuu usein ”rullaavaksi bassoksi” (walking base), jossa joka iskulle soitetaan sävel (esim. Rock’n’roll mies – Taivalkunta beat). Rytmiikassa on usein kolmimuunteisuutta, jossa tyypillisiä soittotapoja ovat joko kakkos- ja nelosiskun triolit (”TII dit-ti TII dit-ti”; esim. Vanha swingi – Sirpa Laitinen)
tai triolit joka iskulle (”DÄN-gä dän-gä DÄN-gä dän-gä”; esim. nopeat jive/shufflekappaleet)
Tasajakoiseksi reippaaksi fuskurytmiksi sopii myös hyvin rumpalin kahdeksasosin rullaava ”junakomppi”, kuten kappaleissa Yhdessä ikuisesti nyt ja aina (Johanna Debreczeni) ja Ballroom Blitz (The Sweet).
Usein fuskuna tanssittaviksi tarkoitettuihin kappaleisiin otetaan mukaan swing-vaikutteita ja varsinkin kappaleiden alkuihin quickstep-tyyppisiä, tom tomeilla soitettavia rytmisiä introja (esim. Rakkaus on kummallinen drinkki – Johanna Pakonen). Fuskumusiikkina voidaan soittaa jopa puhdasta nopeaa swing-musiikkia, jota voidaan lainata lindy hopista, charlestonista, quickstepistä tai boogie woogiesta (esim. Dixie Bisquit – Tape Five, Seaside Rendexvous – Queen, Sing Sing with a Swing).
Yksinkertaistettuna voitaisiin sanoa, että hyvä, selkeä ”fuskukappale” syntyy rullaavasta bassosta, rytmikerroksen kolmimuunteisuudesta ja junakompista. Tästä malliesimerkkinä vaikkapa Kun kellohame heilahtaa (Katri Helena, Sinitaivas).
Tyypillisiä kappaleita. Kun kellohame heilahtaa (Katri Helena, Sinitaivas), Yeh yeh (Finlanders), Veikko Nieminen (Tapani Kansa), Umbrella (The Baseballs), Savikiekko (Kaija Lustila), Oudot kolikot (Neljänsuora), Rilluttele yö (Yölintu), Yhdessä ikuisesti nyt ja aina (Johanna Debreczeni), Amerikkaan Amerikkaan (Yölintu), Hyvä, paha, ruma mies (Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani), Kellä kulta, sillä onni (Club for Five).
Historiaa. Vastoin melko yleisiä käsityksiä fusku ei ole mikään uusi tanssi, eikä myöskään millään muotoa oma keksintömme. Fusku on Suomessa yleistynyt nimitys single time swing -kädenalitanssille, jossa kuudelle iskulle otetaan neljä askelta, eli rytmi on HHNN. Tanssin perusrytmi ja jousto on lainattu foksista, mutta kuviot ja liikekieli muista rock’n’swing-tansseista. Sana fusku taas on suora suomennos sanasta jive, joka tarkoittaa palturin puhumista tai huijaamista. Sukulaisuus kansainvälisiin swing-tansseihin on siis ilmeinen.
1920-luvulta alkaen swing-perheeseen on kehitelty tanssin harrastajien toimesta maailmalla uusia tansseja ja niiden nimiä, mutta kansainvälisessä terminologiassa käytetään yhä sanoja swing, rock ja jive kuvaamaan näitä tansseja. Voidaan perustellusti sanoa, että kaikki nämä eri rock’n’swing-tanssit ovat muunnelmia peruskaavasta hidas-hidas-nopea-nopea, jossa hitaat askeleet voidaan tanssia pääpiirteissään kolmella tavalla:
- Hitaat askeleet -> single time swing (= fuskun perusaskel)
- Askel-tap/potku tai tap/potku-askel -> double time swing (esiintyy myös fuskuaskeleen rytmisenä muunnoksena)
- Triple Step -> triple time swing (jive, boogie woogie, lindy hop)
Huomionarvoista on, että jiveä on jo tanssin suosion alkuaikoina maailmalla tyypillisesti ensin opetettu single time swinginä eli periaatteessa fuskuna, ja vasta tanssijoiden kehittyessä on hitaat askeleet muokattu Triple Stepeiksi. Näin ollen fuskun tyyppinen tanssi on ollut osa swingtanssiperhettä ainakin 1940-luvulta lähtien, jolloin jive syntyi, ja Suomessa on tanssittu ja tanssikouluissa opetettu 1940-50 -luvuilla vastaavaa tanssia jiven nimellä.
1970-luvulla tanssilavoilla ja -ravintoloissa kädenalitanssit olivat harvinaisia, mutta tanssikouluissa opetettiin edelleen jiveä joko jiven Triple Step -askelluksella tai fuskutyyppisesti, ja jälkimmäisen kohdalla käytettiin usein termiä lavajive tai lavarock. Lisäksi 1970- ja 1980-luvulta peräisin olevien, mm. YouTubesta löytyvien ”musiikkivideoiden” perusteella ainakin osa aktiivitanssijoista on osannut tanssia fuskua. Varsinaisen suosionnousun tanssi koki vasta 1990-luvulla nopean foksimusiikin yleistyessä, jolloin se tarjosi perinteiselle foksille ketterän ja vähemmän hikoiluttavan vaihtoehdon.
Termin fusku (siihen asti käytettyjen termien jive, lavajive, lavarock vastapainoksi) on ilmeisesti lanseerannut suurelta osin tanssinopettaja Timo Arstila pääkaupunkiseudulla vaikuttaneiden kollegoidensa kanssa 1990-luvun puolivälissä (lähteeksi tälle Matti Jokinen on löytänyt Arstilan tammikuussa 1994 Usenet-ryhmään sfnet.harrastus.tanssi kirjoittama viesti). Muitakin etymologisia selityksiä nimelle tosin on: yksi niistä on se näkökulma, että tanssissa ”fuskataan” Triple Step ottamalla sen paikalla vain yksi askel kolmen sijaan.
Tanssiotteet. Perustanssiotteena käytetään suljettua tanssiotetta, mutta ilman vartalokontaktia ja niin, että viejä laskee vasemman kätensä alas (ns. rock’n’swing-tanssiote). Tämä ote avataan promenadiin esimerkiksi erilaisissa kävelyissä. Fuskussa käytetään paljon kädenalituskuvioita, jolloin ote on avoin ja vaihtelee eri käsiotteiden välillä.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Koska fusku on läheistä sukua jivelle, on myös sen peruskuviopohja helppo lainata suoraan jivesta fuskun askellukseen soveltaen: seuraaja käden alta myötäpäivään/vastapäivään, spin (jivessa American Spin), käden vaihto selän takaa / italialainen, Stop & Go, lantiopumps (jivessa Hip Bump). Lisäksi fuskulle on kehitelty suuri joukko omia kuvioitaan. Tanssin perusaskeleen ja -rytmiikan yksinkertaisuus mahdollistaa jatkuvan uusien, leikittelevien kuvioiden keksimisen ja kehittämisen.
Toisaalta perusaskelta varioiden (hitaat askeleet: askeleet, askel-tap/potku, tap/potku-askel; nopeat askeleet: NN-askeleet, tap taakse, tap sivulle, potkut taakse tai sivulle) saa tanssista peruskuvioillakin tuunattua ihan uudennäköisen ja -tuntuisen. Oikein nopeissa kappaleissa voi jopa kokeilla Lindy Hopista lainattua ”potkufuskua”, jossa hitaat askeleet korvataan koko ajan tanssissa potku-askel -tyyppisellä askelluksella. Tällöin Lindy Hopista voidaan lainata myös koko joukkko kuvioita, kuten Side by Side Charlestonit ja Hand to Hand / Cross Kick Charlestonit. Näin ollen fusku taipuu tanssina tarvittaessa nykyään hyvin moneen.