Tanssilaji nimeltä ”hitaat” pyrkii vastaamaan kysymykseen ”mitä tanssia silloin, kun tanssi-illassa lähtevät soimaan ne iki-ihanat hitaat kappaleet, joihin vaihtoaskelfoksi ei tunnu sopivan?”. Tyylillisesti ja historiallisestikin hitaat ovat sukua kaikkien joskus kokemille luokkabiletansseille, jolloin oikeastaan muuta ei tarvinnut osata kuin ”notkua yhdessä pariin nojaillen”. Koska hitaat-nimistä tanssia ei ole mitenkään vakioitu, se tuo muassaan täydellisen liikkeen vapauden ja kokeilunhalun: hengaillaanko tässä vai mennäänkö tuonne? Ai miten? No jos mentäisiin näin? Hei tuo oli kivaa, tehdään se uudestaan! ”Hitaat” opettavat päästämään irti totutuista ja nimetyistä kuvioista ja liikehtimään yhdessä (väliin hyvinkin intiimisti) vapaasti jossakin suhteessa musiikkiin. Eli sanalla sanoen: tanssimaan.
Rytmiikka. ”Hitaana” voidaan mieltää pääosin kaksi tanssirytmiä: hidas beat (tahtilaji 4/4) ja trioli (tahtilaji 12/8). Vaikka trioli ensi silmäyksellä näyttää kolmijakoiselta tanssirytmiltä, ei se sitä ole, vaan pohjalla on 4/4-rytmi, jossa jokainen pääisku on vielä jaettu kolmeen eli trioliksi. Hitaiden tanssillinen tempoalue alkaa jostain BPM = 15 tienoilta ja rajoittuu ylhäältä päin hitaan lavafoksin tempoalueeseen eli jonnekin BPM = 25 tienoille.
Tyypillisiä kappaleita. Hidas beat: Uneen aika vaipuu (Kisu), Hän hymyilee kuin lapsi, Tummin kyynelin (Johanna Pakonen), Maalaismaisema, Kuin joutsenlaulu (Eija Kantola), Siipirikko (Neljänsuora), Saat miehen kyyneliin (Club for Five).
Trioli: Kun hämärtää, Kielletyt tunteet, Olet kaikki, Vihreät niityt, Älä jätä minua (Mamba), Hopeinen kuu, Pääsi rinnallein painuu.
Historiaa. Vakioimattomana, vapaalla askelluksella ja rytmityksellä tanssittavana tanssina hitailla ei varsinaisesti ole omaa historiaa, mutta aivan juureton tanssi ei kuitenkaan ole, vaan historiallisesti se kytkeytyy Yhdysvalloissa jo 1800-1900 lukujen vaihteesta tanssittuun bluesiin. Bluestyyleistä hitaiden esi-isäksi voitaisiin luonnehtia lähinnä slow drag bluesia, josta hitaiden tyypilliseen askellukseen lainattiin ”askel-tap, askel-tap”. Koska perinteisen ballroom-etiketin mukaan tanssin tulisi kuitenkin edetä tanssitilassa vastapäivään kiertäen, mutta slow drag blues on luonteeltaan melko paikallaan pysyvä tanssi, liitettiin askel-tap -askellukseen eri tavoin ja eri tanssiotteissa tanssisuuntaan eteneviä kävelyaskelia, ja syntyi ns. seuratanssiblues (nimitys on omani, ja perustelen sen alla).
Seuratanssibluesin esitteli suomalaisena bluesina edesmennyt tanssinopettaja Veikko Vekarias Niemelä, mutta suomalainen keksintö tämä tanssi ei etenevänäkään kyllä ole, kuten tämä 1965 kuvattu saksalainen tanssinopetusfilmi osoittaa. Historiallisesti lienee käynyt niin, että slow drag bluesiin on ihastuttu sitä Yhdysvalloissa nähdessä, ja sitten siitä on tuotu Eurooppaan ballroom-tyylitelty, hillitty salonkiversio, jota on opetettu kunkin tanssinopettajan omien mieltymysten mukaan ja keksityin kuvioin, kuitenkin niin, että askel-tap on jossain muodossa läsnä tanssin askelluksessa. Tätä historiallista taustaa vasten haluan kutsua lajia seuratanssibluesiksi silloin, kun askel-tap on mukana, ja yleisemmin hitaiksi, kun puhutaan täysin vapaalla askelluksella ja vapaaseen rytmiin tanssitusta tanssista.
Tanssiotteet. Hitaita tanssitaan joko tavallisessa suljetussa tanssiotteessa, tai jos halutaan hakea bluesinomaisempaa tanssiotetta, niin tanssiotteessa mies voi laskea vasemman kätensä alas (ns. fuskuote, mutta erotuksena fuskusta tanssitaan kuitenkin vartalokontaktissa). Voipa tanssiparin kanssa hakea mielensä ja tilanteen mukaan intiimimpiäkin halausotteita vähän ruotsalaisen dirty foksin tyyliin.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Kuvioiden luetteleminen vapain askelin ja suunnin tanssittuun tanssiin ei ole kovin mielekästä. Hitaiden pääelementtinä ovat hitaat (kaksi musiikin iskua kestävät) ja nopeat (yhden musiikin iskun kestävät) askeleet eri suuntiin (eteen, taakse, sivulle-yhteen) ja keinukäännökset (pivotkäännökset), promenadiin avaukset ja sulkemiset sekä käden ali pyörähdykset. Seuratanssibluesissa voi tanssissa käyttää rytmistä peruskaavaa: askel-tap sivulle (lähtien viejän vasemmalla jalalla) – askel-tap takaisin – neljän iskun mittainen kävely (jonka aikana voidaan kävellä suoraan, tehdä keinukäännös oikeaan tai vasempaan tai avata ja sulkea promenadiin tms.) – askel-tap…