Tyylillisesti masurkka vie meidät 2000-luvulta kauas taaksepäin, aina Ludwig XIV Aurinkokuninkaan hoviin saakka, jossa pari- ja ryhmätansseja kehiteltiin hovin huvitukseksi. Masurkka on selkeärakenteinen tanssi, joka parhaimmillaan istuu tanssiparista toiseen niin samankaltaisena selkeään musiikkiin, että syntyy vaikutelma ennalta koreografioidusta hovitanssista. B-osan polkkamasurkkaa voi käyttää myös polkan perusaskeleen opettelemiseen, sillä masurkka on huomattavasti polkkaa hitaampaa musiikkia. Masurkaksi voi pistää vaikka joulujuhlissa, sillä monet perinteisistä lasten joululauluista ovat masurkkoja!
Rytmiikka. Tahtilaji on 3/4 ja tempoalue 50-55 BPM. Masurkasta on huomattava, että vaikka se on kolmijakoinen, se ei silti ole ”valssinomainen”, koska tahti koostuu kahdesta iskualasta, joiden ensimmäiset iskut – eli iskut yksi ja kolme – ovat painollisia. siis ”yks-kaks-kol, yks-kaks-kol”.
Masurkassa on tanssina selkeä rakenne, jossa A-osa kestää kahdeksan tahtia, minkä jälkeen tanssitaan niinikään kahdeksan tahdin mittainen B-osa (ja palataan takaisin A-osaan). Tämän tulisi kuulua myös musiikissa, eli ylimääräisiä välisoittoja ei hyvässä masurkkakappaleessa ole, sillä sellaiset sotkevat helposti tanssin rakenteen (esimerkkinä tästä on Kouvolan masurkka).
Tyypillisiä kappaleita. Lentävä kalakukko (kuuluisin masurkkamme), Ullan masurkka, Kulkurin masurkka; useat perinteiset joululaulut, kuten Joulupukki, Reippahasti käypi askeleet sekä Porsaita äidin oomme kaikki.
Historiaa. Masurkka on peräisin Puolasta, Masurian alueelta, missä sen jälkiä on voitu seurata aina 1500-luvulle asti. On melko todennäköistä, että sen tyylilliset juuret ovat 1500-luvun hovitansseissa, ja se on säilyttänyt (erityisesti purpurimasurkassa) tätä tyyliään näihin päiviin asti. Tanssin ensimmäinen versio, purpurimasurkka, saapui maahamme jo 1800-luvun alussa, ja nykyisin B-osana tanssittava polkkamasurkka lienee lainattu masurkkaan 1850-luvun polkkainnostuksen seurauksena. Tanssina masurkka koki suuruuden päivänsä 1930-luvulla, ja on sittemmin jäänyt seuratanssiperinteessä vähemmistöön (yleensä tanssiyhtye soittaa yhden masurkkaparin illassa), mutta kansanmusiikissa ja kansantanssien puolella sen asema on selvästi vahvempi.
Tanssiotteet. A-osassa edetään pääosin promenadiasennossa, seuraaja viejän oikean tai vasemman kyljen puolella ja käsi kädessä. B-osana tanssitaan useimmiten joko polkkamasurkka tai juoksuvalssi, ja molemmissa tanssiasento on kansantanssinomainen suljettu asento, ”polkka-asento”.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Masurkan selkeä A/B-osarakenne tarkoittaa, että myös kuviomateriaali jakautuu (kuten jenkassa) selkeästi A-osan kuvioihin ja B-osan kuvioihin, joita harvoin sekoitellaan keskenään. Masurkan A-osa tanssitaan tyypillisesti polkumasurkkana joko kahdella tai neljällä puolenvaihdolla. A-osan askelvariaatioita ovat kannusmasurkka (jossa hypähdetään iskulla kaksi ilmaan ja napautetaan kannat iskulla kolme ilmassa yhteen) sekä purpurimasurkka (jossa iskulla yksi painoton jalka ojennetaan ”baletinomaisesti” eteen). B-osa tanssitaan tyypillisesti joko polkkamasurkkana (eli kuten polkka, mutta kolmijakoisena) polkan tyypillisin kuvioin, tai sitten juoksuvalssina (jossa kaikki askeleet otetaan toistensa ohi ja jousto on ylhäältä alas kuten kävelyhumpassa).