Mitä buggista kertoisi? Toisinaan tuntuu siltä, että tätä tanssilajia on hankala luonnehtia loukkaamatta ainakin muutamaa siihen hurahtanutta. Ja niitä hurahtaneita on paljon! Bugg on ruotsalaisperäinen, hyvin yleiskäyttöinen ja askellukseltaan, tyyleiltään sekä kuvioiltaan varsin vapaa kädenalitanssi kaikkeen nelijakoiseen musiikkiin. Bugg käy melko hyvin myös GPS-paikantimesta, sillä siitä, kuinka moni lattialla oleva pari tanssii lavatansseissa kaikki humpat (ehkä myös polkat) buggina, voi päätellä ainakin sen, minkä maakunnan alueella liikutaan. Tanssilaji koetaan niin helpoksi – ja toisaalta niin syvälliseksi – että jokaisella on siitä mielipide. Tarina kertoo, että vasemman käännöksen viidennen askeleen suunnasta on keskusteltu internetin tanssiaiheisilla palstoilla niin kauan, että muutamat alunperin työikäiset keskustelijat ovat ehtineet jo eläköityä.
Parhaimmillaan buggissa viehättää ehkä juuri sen vapaus: tuskin missään muussa tanssilajissa (ehkä West Coast Swingiä lukuunottamatta) annetaan seuraajille niin paljon vapauksia päättää tanssistaan (käännösmääristä, käännösten nopeudesta, koristelusta jne.) itse. Viejien askellus on buggissa vapaata, mikä on sekä helpotus että tuskaa (varsinkin tanssitaipaleen alkumetreillä) tuottava asia. Mutta jos olet katsonut sivusta (ehkä paheksuenkin) buggin tanssijoita, kehoitan ehdottomasti käymään tunneilla ja kokeilemaan. Varoituksen sana: tämä laji voi viedä sinut mennessään, ja kohta alat tanssia buggia tiskatessasikin!
Rytmiikka. Tahtilaji on 4/4 ja tanssillinen tempoalue erittäin laaja: hidas bugg 20-30 BPM, keskinopea bugg 30-37 BPM, nopea bugg 37-50 BPM. Tyypillinen, ”mukava” keskimääräinen bugg-tempo pyörii 33 BPM:n tienoilla. Tanssirytmiä nimeltä ”bugg” ei ole olemassa, vaan buggin tanssimiseen sopii nelijakoinen musiikki hyvin laajalla rintamalla. Erityisen hyvin bugg-musiikkina toimii joko suora beat-pohjainen tai kolmimuunteinen (shuffle-pohjainen) musiikki, kuten rock’n’roll, pop, disco, kantri, jive, swing jne. Hyvässä bugg-musiikissa on vahva kahdeksasosasyke, joko suorana tai kolmimuunteisena, eikä backbeat esiinny kovin vahvana. Hitaan buggin alueella musiikki voi olla lähes mitä vaan ”hidasta fiilistelymusaa”.
Tyypillisiä kappaleita. Suora beat: Unchain my heart (Joe Cocker), Wig Wam Bam (The Sweet, suom. Menneisyyden vangit), Apinamies (Kikka), Kun kuuntelen Tomppaa (Paula Koivuniemi), Krokotiili-rock (Muska), Sata salamaa (Virve Rosti).
Kolmimuunteinen/shuffle: lähes kaikki ”jive-musiikki”, kts. jive.
Historiaa. Tanssinopettaja AMK Saara Karppila (os. Hakala) on käsitellyt ansiokkaasti buggin historiaa Suomessa opinnäytetyössään, joka pohjautuu lukuisten kauan alalla toimineiden tanssijoiden ja tanssinopettajien haastatteluihin. Työssään Karppila mainitsee, että buggin pohja löytynee lindy hopista ja että sen nimikin luultavasti juontaa juurensa jitterbugista, joka oli lindy hopin toinen nimi. Bugg on peräisin Ruotsista ja tanssin kehittyminen ajoittunee 1950- ja 60-luvuille, joiden aikaiseen rockmusiikkiin tanssi sopii hyvin. Myöhemmin buggin, jota ruotsalaiset kutsuvat myös kansallistanssikseen, kehitys liittyy vahvasti ruotsalaisen tanssiyhtyemusiikin kehittymiseen – aivan kuten myös oma kotoinen paritanssikulttuurimme liittyy vahvasti tanssimusiikin kehitykseen Suomessa.
Buggia on nähty maassamme ruotsalaisten vierailijoiden toimesta ilmeisesti jo 1970-luvun puolivälin tienoilla, mutta varsinaista opetusta ko. lajista ei buggin nimellä ole ollut vielä tuohon aikaan. Tosin Liisa Kontturi-Paasikko muistelee teoksessaan Parin kanssa paremmin, että buggin kaltaista, askel per musiikin isku tanssittavaa kävelypohjaista kädenalitanssia olisi tanssittu Suomessa jo paljon ennen buggia, ja tätä lajia kutsutaan muun muassa lava- tai tanssikoulurockiksi. Toisaalta myös fuskua on kutsuttu lavarockiksi, joten tässä kohtaa ei ole varmaa, kumpaa tanssia on tarkoitettu.
Buggin historia Suomessa liittyy varsin läheisesti Tanssikoulu Jari Aaltoseen, jonka opetusohjelmaan bugg on kuulunut sen ensimmäisestä päivästä lukien (eli vuodesta 1994). Sari ja Jari Aaltonen ovat kertoneet tutustuneensa buggiin käydessään Etelä-Suomessa tansseissa ja tavanneensa siellä ruotsinsuomalaisia, joiden kanssa he ovat päässeet kokeilemaan lajia. Uusi tanssilaji aiheutti kohahduksen lavatanssikentällä ja sai suuret määrät ihmisiä innostumaan. Perussyynä lienee buggin (näennäinen) helppous, koska perusaskeleessa askelletaan vuorojaloin, askel per musiikin isku.
Tanssinopettaja Voitto Engsbäckin vaikutus Suomen bugg-innostukseen lienee ollut myös suuri. Hän on sekä opettanut että antanut valmentajakoulutusta lajissa pitkään. Aaltosten ja Engsbäckin lisäksi tärkeitä opettajavaikuttajia buggissa ovat maassamme olleet erityisesti Timo Arstila sekä Pirjo ja Tommi Koivula. Maassamme käy myös Ruotsista säännöllisesti buggin opettajia, jotka levittävät lajin ilosanomaa keskuuteemme.
Buggia on vuosikymmenten mittaan tanssittu useilla eri tyyleillä, joista mainittakoon tässä snurrbugg (joka koostuu varsin ”pyöreistä” ja pyörivistä, usein kahden käden kuvioista), linjabugg (jossa seuraajaa pyritään viemään boogie woogien tapaan linjassa) sekä etenevä bugg (buggia vapaasti edeten tanssisuunnassa siten, että viejä tai seuraaja etenevät vuorotellen). Voidaan perustellusti väittää, että myös buggissa ollaan vuosien kuviokeskeisyyden jälkeen palaamassa lajin perusteisiin, joita ovat hyvä vartalovienti ja vapaa askellus yhdistettynä muutamiin peruskuvioihin, joita tanssitaan musiikkia tulkiten.
Tanssiotteet. Bugg on vahvasti ns. kädenalitanssi, joten sen tyypilliset tanssiotteet ovat avoimia käsiotteita; sitä ei juurikaan tanssita suljetussa tanssiotteessa, koska jo pelkän perusaskeleen tanssiminen näin olisi hankalaa.
Modernissa buggissa korostetaan viejän vartaloviennin tärkeyttä, ja tanssikuvioita viedään hyvin paljon irtiotteessa vahvalla vartaloviennillä, jossa viejä myös ikään kuin näyttää vartalollaan suuntaa, johon hän haluaisi seuraajan etenevän. Näin ollen buggissa käytetään nykyään paljon myös visuaalista vientiä ja lisäksi mm. käännöksiin viennit pyritään tekemään siten, että seuraaja saa itse päättää käännöksen nopeuden (eli monellako askeleella haluaa käännöksen tanssia).
Tyypillisiä tanssikuvioita. Bugg on perustaltaan varsin yksinkertainen tanssi, ja nykyisin sen tyypillisin kuviopohja perustuu kolmeen kuvioon: pyörivään perusaskeleeseen, jossa seuraaja kiertää viejää ympyränkehällä, sekä samalla kehällä tanssittaviin kuuden askeleen mittaisiin oikeaan ja vasempaan käännökseen. Näistä kuvioista saa yhdistelemällä sekä käsiotteita vaihtelemalla aikaiseksi jo varsin monipuolista tanssia. Koska lajia ei ole millään tavoin vakioitu (muuten kuin kisasääntöjen osalta, joissa seuraajille on asetettu jotain askellusrajoituksia, mutta kuvioille ei minkäänlaisia), on kuvioiden kehittely varsin vapaata, ja yksinkertainen perusaskelpohja sallii varsin vapaan kuviomateriaalin.