Walter Laird kuvaa kirjassaan The Laird Technique of Latin Dancing cha chata kepeäksi, leikitteleväksi ja ilkikuriseksi tanssiksi, ja sitä se myös parhaimmillaan on. Musiikki on pääasiassa iloisen leikkisää ja hyvin napakkarytmistä. Tanssissa vahva lattian tuki ja suorille jaloille laskeutuva vartalon paino välittyvät selkään ja tekevät cha chasta ”eloisten selkien vuoropuhelua”. Tanssiote on kuminauhamaisen joustava erityisesti perusaskeleen eteen ja taakse suuntautuvissa askelissa. Jos tanssijat malttavat pitää askelpituutensa kurissa ja keskittyä vahvaan lattian, lantion ja selän käyttöön, saa tällä suomalaisten pitkäaikaisella kestosuosikkilajilla helposti hymyn omille ja tanssiparin huulille.
Rytmiikka. Cha chan tahtilaji on 4/4 ja musiikin tempo 30-31 BPM (seuratanssimusiikissa voi olla tätä reilustikin hitaampia cha cha -kappaleita). Koska perusaskelkuvio on kahden tahdin mittainen, hyvät tanssiorkesterit ottavat tämän sovituksissaan huomioon ja soittavat montuno-säestyskuvioita vähintään kahden tahdin mittaisina. Cha cha -rytmin tärkeimpiä elementtejä ovat pääiskuilla (yks-kaks-kol-nel) soiva lehmänkello sekä tahtien nelosiskuilla soiva kahdennettu rummunisku (nel-jä), johon tanssija voi sovittaa chassén kaksi ensimmäistä askelta. Cha chan rytmiä voisi painotettuna lukea näin: ”yks-kaks-kol-nel-jä, yks kaks-kol-nel-jä…”, siis tahtien kakkos- ja nelosiskuja painottaen.
Chassét tanssitaan iskuille 4&1, siis ”nel-jä-yks”.
Tyypillisiä kappaleita. Perfidia (Häilyvyys), Sway (suom. Keinu kanssani, mm. Olavi Virta), Marleena (Finlanders), Hetki aikaa (Sinitaivas).
Historiaa. Myöskin cha chan syntyjuuret ovat kuubalaisessa kansanmusiikissa, tarkemmin sanoen danzon-nimisessä tanssirytmissä, josta säveltäjä Enrique Jorrin kehitti cha chan. Tanssina se pohjautuu lähinnä mamboon ja on esimerkki siitä, miten musiikki loi tanssin. Jorrin toimi sekä säveltäjänä että viulistina 1950-luvulla Kuubassa soittaneessa Orchestra Americassa ja hän huomasi, että tanssijoilla oli vaikeuksia pysyä orkesterin soittaman danzon-mambomusiikin tahdissa mukana. Hän muutti sävellystensä rytmiikkaa napakammaksi, ja kun hänen orkesterinsa soitti näitä uusia kappaleita Havannan Silver Star Clubilla, Jorrin huomasi, että tanssijat alkoivat spontaanisti improvisoida iskuille 4 ja 1 kolmen askeleen ns. chassé-askelikkoa. Uusi tanssi ja tanssirytmi – cha cha cha – oli syntynyt, ja nimen uskotaan kuvailevan tanssikenkien hieman hiekkaisella tanssilattialla synnyttämää laahaavaa ääntä, kun chassé-askelia tanssitaan.
Sekä uusi tanssirytmi että uusi tanssi, cha cha cha, valloitti aikana ennen Fidel Castron valtaantuloa Kuuban yläluokkaiset tanssiklubit nopeasti, ja vuoteen 1955 mennessä cha cha cha -kuume oli levinnyt Meksikon kautta Yhdysvaltoihin ja aina Eurooppaan asti. Tanssi vakioitiin 1950- ja 60-luvuilla paljolti Pierre Margolien, Doris Lavellen ja Walter Lairdin toimesta ja silloin sen viralliseksi nimeksi myös vakiintui cha cha (siis yksi ”cha” jätettiin pois nimestä).
Yleensä Suomi kulki tanssimuotivillityksissä hieman muuta maailmaa jäljessä, mutta 1950-lukua leimasivat useiden espanjalaisten ja italialaisten tanssiorkesterien vierailut maassamme, ja lisäksi kotimaiset tanssimuusikkomme kuuntelivat ahkerasti BBC:n World Service -ohjelmaa, josta uusia musiikkivaikutteita poimittiin. Näin ollen cha cha esiintyykin ensimmäistä kertaa tanssikoulun ilmoituksissa Helsingin Sanomissa jo heinäkuussa 1954. Yhtenä syynä tähän oli varmasti myös se, että cha cha pohjautui tanssina aiemmin maailmansuosiota saavuttaneeseen ja Suomessakin tanssittuun muotitanssiin, mamboon.
Cha chan varhaishistorialle leimallista oli maassamme lähes tanssikansan kahtia jakava kiista siitä, mille iskuille chassét tulisi tanssia. Toisen koulukunnan askel oli ”yks-kaks-cha-cha-cha” (eli chassé tanssittiin iskuille 3-4) ja toisen ”yks-kaks-kol-cha-cha” (eli chassé tanssittiin iskuille 4-1). Ensimmäisen rytmityksen suosiota on vaikea ymmärtää, koska cha cha ei musiikkina lainkaan tue sitä – nelosiskun kahdennus ”cha-cha-cha” tukee loistavasti iskuille 4-1 tanssittuja chassé-askelia. Maailmalla vakioituna kilpatanssina cha cha oli myös alusta lähtien ”yks-kaks-kol-cha-cha”-rytmistä. Joka tapauksessa härmäläinen tanssikansa äänesti tässä hankalassa rytmiikkakysymyksessä jaloillaan ja siirtyi tanssimaan cha chata vaihtoaskelfoksina.
Tanssimusiikkina cha cha, kuten muutkin lattarirytmit, olivat maassamme 1950- ja 60-luvuilla kyllä hyvin suosittuja, mutta tansseina eivät niinkään – useilla tanssijoilla ei ollut aavistustakaan, miten cha cha- tai bolerorytmejä tulisi tanssia, mihin luonnollinen ratkaisu olikin selvittää nämä rytmit vaihtoaskelin. Cha chan nykyinen verrattain pysyvä suosio lieneekin paljolti tanssikoulujen ja tanssinopettajien ansiota – ja nyt rytmiikkakysymyskin on ratkaistu, ja cha chata opetetaan maassamme lähes yksinomaan kansainvälisesti vakioidun tanssin rytmiin ”2 3 4&1”.
Tanssiotteet. Cha chan perustanssiote on suljettu ote, mutta ilman vartalokontaktia. Cha chassa liikutaan myös paljon avoimessa tanssiotteessa eri käsiottein. Osa kuvioista liikkuu ns. Shadow-otteessa, jossa viejä tanssii seuraajan selän takana ja seuraaja on sijoittunut viejän vartalon oikealle puolelle.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Cha cha ja eurooppalainen rumba ovat kuviomateriaaliltaan varsin samankaltaisia, ja siksi iso osa rumban kuvioista on sellaisenaan sovitettavissa myös cha chahan, kun askeliin vaihdetaan cha chan perusrytmi. Peruskuvioihin kuuluvat perusaskel eri otteissa ja sen variaatiot (Time Step, Close Basic, Open Basic, Shoulder to Shoulder), yksinkertaiset kädenalikäännökset vastapäivään ja myötäpäivään sekä erilaiset tanssiasentoa yhdessä sivuille avaavat liikkeet (Check, Hand to Hand, Opening Out). Paikkaa vaihtavat kuviot voivat olla tarpeen ahtaalla keskilattialla, ja sellaisia ovat seuraajan vasen käännös (Fan Development / Cross Body Lead) sekä seuraajan myötäpäiväinen pyörähdys irtiotteessa (Free Spin). Sen sijaan cha cha -kävelyitä ei yleensä juuri käytetä. Lasso (Rope Spinning), Sweetheart sekä turkkilainen pyyhe (Turkish Towel) ovat käytössä myös cha chassa sellaisenaan rumbasta kopioituna (askelrytmi vaihtaen). Hyviä rytmirikkokuvioita, jotka vaativat selkeää vientiä, ovat kolme cha chata (Three Cha Chas) sekä Cuban Break ja Split Cuban Break.
Cha chan kuviomateriaaliin pätee sama kuin rumbaan: jos kuvioita tuodaan esim. salsasta, olisi tämä hyvä tehdä harkiten niin, että kuvio ei ole käsiotteiltaan niin sitova, että se tappaa cha challe tyypillisen selän eloisan liikkeen.