Hidas valssi on ylevä tapa olla toista ihmistä lähellä. Musiikki käy sydämeen, eikä aina mollin kautta, vaan myös seesteisen ja rauhallisen melodialinjan välityksellä. Hitaan valssin liikkeessä tuntuu vahvasti lattian antama tuki. Lattiasta liike lähtee sitkeänä, vahvana ja ulottuvana, ja kun tämä liike on parhaimmillaan yhteistä, vuorokylkien tahdittamaa balettia, tämä tanssi hienoisine kallistuksineen, nousuine ja laskuineen tuottaa loppuessaan yhteisen huokauksen, pienen tanssionnen hetken, jonka ei soisi loppuvan.
Rytmiikka. Tahtilaji on 3/4 ja musiikin tempon tulisi olla 28-30 BPM. Hitaan valssin tempon täsmällisyys on tärkeää, sillä tahdin kakkosiskulle osuva päkiäaskel on vaikea hallita liian hitaassa tai liian nopeassa tempossa. Peruskomppi voi olla joko tasajakoinen
tai kolmimuunteinen (jokainen isku on jaettu trioliksi, jonka ensimmäinen ja toinen nuotti on sidottu yhteen, ”dän-gä dän-gä dän-gä”).
Tyypillisiä kappaleita. Edelweiss, Mun sydämeni tänne jää, When The Winter Comes (tasajakoisia), Tennessee Waltz, Ramona, Kaunis on hän (kolmimuunteisia).
Historiaa. Hitaan englantilaisen valssin synty pohjautuu 1800-luvulta peräisin olevaan amerikkalaiseen bostonvalssiin, joka muutti ratkaisevasti valssin tanssitavan. Aikaisemmin valssia tanssittiin paikallaan pyörien, mutta bostonvalssi lähetti tanssijat liikkeelle liukuvin askelin ympäri lattiaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914-1918 englantilaiset tanssinopettajat kehittivät kollektiivisesti bostonvalssista hitaan valssin ensimmäisen muodon. Kehityksen veturina toimi ballroom-tanssien maailmanmestari, tanssinopettaja ja tanssimuusikko Victor Silvester, jonka orkesterin soittamat kappaleet toimivat eri tanssilajien musiikillisina esikuvina muille tanssimuusikoille.
Jo hitaan valssin alkuajoista lähtien tanssista tuli vinolinjaisesti tanssitilassa pehmeästi liukuva, jatkuvia nousuja ja laskuja sekä käännöksiä sisältänyt tanssi, joka oli ylevä, näyttävä ja elegantti. Uusi tanssilaji levisi nopeasti yli tanssivan maailman ja hyvin pian siitä tuli myös tanssiurheilukilpailujen vaativimpia lajeja. Kahilat väittävät kirjassaan, että hidas valssi olisi rantautunut Suomeen niinkin aikaisin kuin 1921 ja perustavat väitteensä Helsingin Sanomissa 23.9.1921 olleeseen ilmoitukseen, jossa mainostettiin ”Hesitation valssia”. Tämä saattaa kuitenkin olla virhetulkinta, sillä hesitation-valssina tunnetaan myös Vernon ja Irene Castlen 1910-luvulla kehittämä, nopeaan valssimusiikkiin tanssittu valssi, joka sisälsi paljon ns. hesitation-askelia (joiden aikana tanssijat pitävät painonsa kahden tai useamman musiikin iskun ajan yhdellä jalalla). Hesitation-valssista kylläkin tuotiin hitaaseen valssiin monia tanssikuvioita kuten Cross Hesitation, Hesitation Change, Drag Hesitation), joten siinä mielessä sitä voidaan pitää yhtenä hitaan valssin ”esi-isistä”.
Hidas valssi valloitti ballroom-salit 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta Suomessa varsinainen tanssibuumi jäi syntymättä ja hitaan valssin osaaminen jäi 1920- ja 30-luvuilla suurimpien kaupunkien tanssikoulujen opetuksen varaan. Näiden tanssikoulujen ulkopuolella, tanssivan kansan parissa, hidasta valssia pidettiin lähinnä hankalasti tanssittavana ylihitaana valssina ja hitaaseen valssimusiikkiin saatettiin tanssia esimerkiksi ylihitaita oikeita käännöksiä ja vaihtoaskeleita. Vasta parin viime vuosikymmenen aikana hidasta valssia on ruvettu opettamaan kilpatanssiin pohjautuvin ja siitä muokatuin tanssikuvioin ja -tyylein, ja siitä onkin seuratanssimaailmassa tullut yksi tanssi-iltojen vakiosuosikeista.
Tanssin luonne. Hitaan valssin luonne on pehmeän liukuva ja ylevä. Tanssiasento on ryhdikkään kannateltu ja suljettu tanssiote on hartialinjasta melko laaja (tanssitilan sallimissa puitteissa). Tanssissa korostuu kunkin tahdin kakkosiskulla otettava pitkä tanssiaskel, jonka lopussa tanssijat ovat päkiöillä. Valssin nousu alkaa ykkösiskun lopulta, jatkuu yli kakkosaskeleen kolmannelle askeleelle asti, ja kolmosaskeleen lopussa laskeudutaan päkiältä kokojalalle, ”tullaan alas”, mistä alkaa uusi nousu. Käännöksissä käytetään myös kehon kallistusta (sway) ”kohti sisäkaarretta”. Näistä elementeistä syntyy hidas, keinuva, nouseva ja laskeva sekä lattialla lipuva tanssi.
Tanssiotteet. Enimmän osan aikaa hitaassa valssissa ollaan suljetussa tanssiotteessa, seuraaja sijoittuneena enemmän viejän oikean kyljen puolelle. Muita suhteellisen yleisiä tanssiotteita ovat promenadiasento sekä takapromenadiasento. Tanssia voi maustaa myös hitailla kädenalikuvioilla sekä huiskumaisesti avautuvilla (ja suljetun tanssiotteen rikkovilla) kuvioilla.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Hidasta valssia voi tanssia nautittavasti varsin vähäisellä kuviomateriaalilla. Tyypillisin etenevä ja toistuva kuvioyhdistelmä on vaihtoaskel (3 askelta eteen-viistoon-yhteen) – oikea käännös (6 askelta) – vaihtoaskel (3 askelta) – vasen käännös (6 askelta). Tätä peruskaavaa muuntelemalla saa hitaan valssin etenemään ja pyörimään ylevästi tanssitilassa. Muita tyypillisiä seuratanssiin soveltuvia kuvioita ovat muun muassa kehräkäännös (Natural Spin Turn), ulko-ohitus (Outside Change), viivästyskäännös (Hesitation Change) ja erilaiset promenadikuviot, kuten huisku (Back Whisk) ja impetuskäännös (Open Impetus).