Humppa eri muodoissaan kuuluu myös seuratanssiperinteemme ytimeen. Humpan nimellä sitä on varsinaisesti tanssittu vasta 1950-luvulta lähtien, mutta se on jopa tätä varhaisempaa perua. Humpan suosio nousi lähes kansanliikkeeksi 1970-luvulla, ja voidaan perustellusti sanoa, että se elvytti, jopa pelasti kuolemassa olleen seuratanssikulttuurin. Vaihtoaskelhumppa on iloinen ja varsin reipas paritanssi, jossa tulee varmasti hiki! Mutta muitakin vaihtoehtoja humppamusiikin ilmentämiseen on: kävely- ja kuviohumppa ovat myös hauskoja tansseja. Humppaajalla on lupa hassutella, eikä hymyäkään tarvitse säästellä.
Rytmiikka. Tahtilaji on 2/2 eli alla breve. Humppa-nimisen tanssilajin musiikkia kutsutaan myös humpaksi. Humppamusiikki on siis selkeän kaksijakoista, ja vaihtoaskelhumpan perusaskelta lasketaankin 1&2, 1&2 eli ”yks-ja-kaks, yks-ja-kaks”.
Molemmat tahdin iskut ovat ponnekkaita, mutta ykkösisku on korostetumpi kuin kakkosisku.
Tyypillisiä kappaleita. Tulipunaruusut, Silmät tummat kuin yö, Alaska, Tammerkoski, Tahiti, Kun soitti Dallapé (Martti Metsäkedon orkesteri), Raatteentie (Korsuorkesteri), Tanssi Pekka (Pekkaniskan pojat), Humppamies (Finlanders). Vanhempi humppamusiikki nojasi paljon puhaltimiin, kun taas uudemmassa musiikissa kitaran osuus sovituksissa on suurempi. Kappaleiden teemat ovat hyvin juurevia ja maaseuturomanttisia, kattaen kotimaamme maisemat ja matkailukohteet sekä oman aikansa suosikkiammatit, kuten metsuri, tukkijätkä ja sisar hento valkoinen.
Historiaa. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä jazzmusiikki rantautui rahtilaivojen mukanaan tuomien muusikkojen välittämänä maahamme. Jazziin tanssittiin 1910-luvun muotitansseja, one stepiä ja two stepiä, joista käytettiin yleisnimitystä ”jatsi”. One stepiä voidaan pitää kävelyhumpan ja two stepiä vaihtoaskelhumpan ja foksin kulttuurisina esivanhempina. Varsinainen humppahurmos alkoi vähän varovaisesti 1950-luvulla ja sen synnyssä radio-ohjelmalla Kankkulan kaivolla oli keskeinen rooli. Toimittajat Antero Alpola ja Aune Ala-tuuhonen toimittivat tuota hyvin suosittua hupisarjaa, jonka musiikiksi valikoitui 1930-luvun jatsifoksi. Sitä soitti seitsenhenkinen Pumppu-Veikot, ja kun kyseessä oli radiohupailua tukeva musiikki, kappaleet soitettiin tietoisen ylikorostetusti. Syntyi rumpujen ja tuuban vuoropuhelusta koostuva humppasyke, jolle Alpola antoi nimen ”humppa”. Nimi on onomatopoieettinen ja ilmentää tuuban ja rummun vuoropuhelua ”hump-pa, hump-pa, hump-pa…” (tuuba soittaa ”hump”, johon rumpali vastaa ”pa”). Pumppu-Veikot vaihtoi nimensä Humppa-Veikoiksi ja aloitti 20-vuotisen orkesteritaipaleensa, jonka aikana se levytti kaikkiaan 300 kappaletta, valtaosa niistä humppaa.
Tanssina humpasta tuli tangon (ja ehkä foksin) lisäksi uusi kansallistanssimme. Aluksi tanssittiin kävelyhumppaa, mutta 1950-luvun lopulla vaihtoaskelhumppa syrjäytti sen vähitellen. ”Yks-ja-kaks” vaihtoaskelhumpan viistoon liukuvassa ”ja”-askeleessa nähdään sekä valssin että samban vaikutus (tanssiva Suomi oli aiemmin kokenut myös pienoisen sambavillityksen). 1960-luvulla toisaalta tango, toisaalta rautalanka- ja muu nuorisomusiikki syrjäyttivät humpan vähitellen, vaikka Humppa-Veikot yrittikin vuonna 1965 vastaiskua levyttämällä silloista beatlemaniaa parodisoineen humppaversion Hän sinun on (She Loves You).
Yksin tanssittavan nuorisomusiikin suosio sekä keskioluen vapautuminen olivat tappaa seuratanssikulttuurimme 1970-luvun alkupuolella, ja kulttuurin henkiinjäämisestä on kiittäminen humppaa. Nimittäin Erkki Junkkarisen 1970-luvun puolivälissä alkanut suursuosio sai kansan ihastumaan uudelleen humppaan, ja Suomi koki vielä kerran ”humppamanian” Lappeenrannan Humppafestivaaleineen. Humppa on siis vuosikymmenten yli vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa seuratanssikulttuurissa.
Tanssiotteet. Vaihtoaskelhumppaa sekä kävelyhumppaa tanssitaan pääosin suljetussa otteessa, yleensä kuitenkin ilman vartalokontaktia. Kuviohumpassa käytetään myös avointa tanssiotetta eri käsiotteissa.
Tyypillisiä tanssikuvioita. Vaihtoaskelhumppa on kuviopohjaltaan varsin yksinkertainen: se koostuu oikealla tai vasemmalla jalalla aloitettavista, rytmillä 1&2 tanssittavista vaihtoaskelista (jotka nimensä mukaisesti vaihtavat lähtöjalan) sekä samanrytmisistä oikeasta ja vasemmasta käännöksestä. Perushumpan mausteena voi fraasien loput täyttää vaikka muutamalla kävelyhumpan askeleella tai paikallaan otettavilla heiluriaskelilla.
Kävelyhumpan perusaskel on rytmin 1&2 sijaan pelkkä musiikin iskuihin (eli rytmiin 12 12…) tapahtuva joustokävely. Tyypillisiä kuvioita ovat paria kohti ja parin ohi tanssittavat kävelyt, promenadiin avaus ja sulku sekä ”yhdessä ympäri” myötä- tai vastapäivään. Kuviohumpassa perusaskel on samanlainen joustokävely, mutta kuviopohja on lainattu kädenalitansseista, kuitenkin niin, että kaikki kädenalitukset ja muut käsiotteissa tanssittavat kuviot pyritään tekemään tanssisuunnassa.