Lahikainen lähti tansseihin. Ei ollut käynyt muutamaan vuoteen. Nyt ehti paremmin kun on eläkkeellä. Tanssiminen on joutilaiden puuhastelua, vaan voipihan tuota kerran kahessakymmenessä vuodessa käväistä. Ei alkanut lupaavasti. Parkkipaikan ainoa vapaa ruutu oli Mersun vieressä. Siihen piti 80-luvun Corollaa sovitella. Lahikainen kopsautti ovellaan Mersun kylkeä. Tahallaan. Pysyypähän ruudussaan, pröystäilijä.
Lahikaisen ilta pimeni lisää lippuluukulla. Sai kämmenselkäänsä leiman. Tähänkö on prkl tultu? Leimataan kävijät kuin tanskalaiset joulukinkut. Ei ihan putkeen lähde tämä ilta…
Lahikainen riisui pusakkansa. Postimerkin kokoisen narikkalapun antoivat pantiksi hyvästä takista. Katseli kiiltävää lappua: Mitä lie dildomateriaalia tämäkin? Eikö niillä oo riittävästi kunnon pahvia, että vähän isompia leikkaisivat? ”Kato sen takin perrään, ei oo mikä tahansa ulsteri…”
Salin ovella leuka tipahti rinnuksille. Tanssikisoihinko minä jouvuin? Ei helevetti… vai joku karatekerhoko täällä kokoontuu? Tansseihin piti tulla, mutta taisin eksyä maanikkopotilaiden vapaakävelytykseen. Riehaantuneet lääkityksen keventämisestä… Jalkoihin jäisi tavallinen vaihtoaskelmies, jos tuohon mylläkkään työntyisi.
Kädet huitoivat Lahikaisen nenän edestä, niin että sai pelätä tuleeko nahkavitosesta. Kaulojaan ja jäseniään ojentelivat ohi mennessään kuin joutsenet. Tai ei sentään. Kyllä Lahikainen linnut tunsi. Enempi nuo muistuttivat seonneita haikaroita, kuikuilijat.
Vauhti oli hirmuinen. Kiersivät rinkiä humpan vai minkä lie tahdissa puolijuoksua kuin heikkopäiset. Usva nousi paitojen selästä. Kun kappale loppui, Lahikainen oli kuulevinaan hikisempien huutelevan vaihtopaitaa. Naisten rintamuksetkin olivat kuin Miss Märkä T-paita –kisoissa. Sellaiseen Lahikainen oli nuorena miehenä eksynyt. Pakkautui uniin vieläkin.
Naistenhaulla joku märkäpuseroinen ilmaantui Lahikaisen eteen. Kumarsi. Mitäs tanssia tämä on? Lahikainen kysäisi. Foksia, märkäpusero sanoi.
”Minä en kilipatansseja tanssi. Periaatteesta.” Lahikainen vastasi. ”Oon vaihtoaskelmies.”
Ja niiltä sijoiltaan Lahikainen lähti. Kopsautti vielä ovellaan pari kertaa Mersua ja kirjoitti Hesariin. Ovaskainen, Lahikaisen kaveri, luki juttua aamukahvillaan. ”Semmoiseksi tämä on mennyt, nykymaailma. Väkivaltaiseksi. Ei edes tansseihin uskalla mennä. Eikä oo kauan kun Lahikaisen Alpon kanssa tytöt hurmattiin parketilla. Liekö täyttä neljääkymmentä vuottakaan.”
Jussi Juhani Kuosmanen