Ihminen, joka ei rakasta tangoa, on muutenkin epäilyttävä. Ehkä hänen hormonitoimintansa on puutteellista, eikä hän kykene suuriin, alkuvoimaisiin, mutta taitavasti kätkettyihin tunteisiin. Onneksi meillä suomalaisilla on toisin. Olemme sielua hiljaisesti jäytävien tunteiden mestareita. Vuosi menee kärvistellessä, kun sydän räytyy…
Mutta sitten rävähtää. Seinäjoki ja Tangomarkkinat. Ilma sakeana tangoa ja tunnetta. Satumaa, Jos sielusi löydän, Hurmio… No, te läsnä olleet tiedätte ilman lisäsanojakin.
Tangomusiikki käy tunteisiin, mutta tangon tanssiminen se vasta käykin. Katsojallekin. Niin tälläkin kertaa. Olin kisaparketin reunalla seuraamassa perinteisiä Lavatangon SM-kisoja, ja elin mukana joka askeleen. Ohessa muutamia huomioita ja mielipiteitäni (jotka ovat niin topakasti omiani, että lupaan kantaa niistä vastuun missä tahansa tanssillisissa ääriolosuhteissa).
Yleistä.
Tanssi elää, niin tangokin – ja tällä kertaa oikeaan suuntaan. Näin jo useita rohkeita irtiottoja perinteisestä tangohiippailusta, jossa hiivitään mahdollisimman pitkillä askelilla, mahdollisimman alhaalla, toistaen kuvioyhdistelmää vasemman käännöksen loppu, perusaskel, oikea pistokäännös, taivutus. Tässä versiossa daami liimaa päänsä herran kaulaan niin tiivisti, että irrottaa sen vasta pukuhuoneessa.
Mikäpä siinä, suurta tunnettahan se kuvaa, mutta saattaa samalla luoda asiasta tietämättömälle vaikutelman viejänsä suojiin piiloutuvasta epäitsenäisestä tanssijasta. Tai pahimmassa tapauksessa katsojalle syntyy mielikuva tunteen suuruudessa tajuntansa menettäneestä tanssitettavasta, jota toinen kuljettelee neuvottomana ympäri salia.
Anteeksi.
Tarkoitukseni ei ole loukata pyhää asiaa, vaan haluan herätellä muutokseen. Tosin hieman myöhäjunassa, koska herääminen on jo menneillään. Tangomuoto, jota edellä kuvailin ehkä liankin pisteliäästi, oli aikoinaan suuri oivallus. Se toi tunteen ja vahvan liikkeen näkyviin suomalaisessa tangossa. Oli siis enemmän kuin tarpeellinen. Mutta se alkaa olla jo niin nähty.
Seinäjoella näin siis jo sopivasti erilaista tangoa. Hienoa. Tanssiopettajana olen innoissani. Näppäriä lainoja muista tangolajeista: ochoja, räväköitä avauksia, wanhan tangon käännöksiä, giro-versioita ja ennen kaikkea oikein ja turvallisesti tehtyjä linjoja (taivutuksia) kaikkiin ilmansuuntiin.
Myös tunneilmaisuun oli tullut laajuutta. Räytyväsydän -ilme toki puree aina, mutta uhma, vimma, kaiho ja jopa hillittynä noroileva ilonkyynel laajentavat tunneilmaisua. Aina musiikin mukaan, tietty. Ja kaikkea sellaista olin näkevinäni, rohkeampaa tunneskaalaa. Ja Askon ja Sirjan tumma tangolook sykähdytti edelleen. Koen sen tarpeellisena ravisteluna pehmonalle kainalossa kasvaneille. Kaikella on tilansa tangossa. Myös herkimmästä herkimmälle ilmaisulle, jota esim. Jari ja Satu edustavat niin kauniisti. Ääripäät kiehtovat minua.
Tulokset avoimessa luokassa:
- Olli Syrjälä – Hanna-Leena Liukku. Vahvuutena uskomattoman hallittu tanssitekniikka. Monipuolinen ilmaisu kertoo, että myös muut tanssilajit ovat hyvin hanskassa. Itsevarma lavakarisma syntyy juuri sen kautta, että tietää osaavansa. Sellainen puree aina.
Olli ja Hanna-Leena - Seppo Kalliotuuli – Henna-Sofia Hämäläinen. Sepossa ja Hennassa yhdistyy söpö tanssillinen herkkyys ja vahva maskuliininen tahtotila. Parin roolituksesta ei voi erehtyä. He ovat voittaneet jo kaiken minkä tässä lajissa voi tässä maassa voittaa. Loistavaa tanssia tälläkin kertaa.
Seppo ja Henna - Jouni Taskinen – Minna Taskinen. Pari, joka ehkä eniten tanssii toisilleen. He ovat todella Pari. Isolla alkukirjaimella. Keskinäinen tunne ja herkkä antautuminen yhteiseen liikkeeseen näkyy vahvasti ulospäin ja on niin kiehtovaa. Ilmaisuun on tullut myös lisää särmää ja säpäkkyyttä.
Jouni ja Minna - Tomi Tuomi – Mervi Evelä. Vahvaa, maanläheistä, väillä jopa jykevää – mutta silti niin elastista. Jokaisella hyvällä kisaparilla on karsimansa, myös tämä pari on löytänyt omansa. Kun pienikokoinen pari tanssii suomalaista tangoa, sen on viisainta näyttää juuri tuolta. On oltava molempia: sekä munaa että iloa. Oli.
Tomi ja Mervi - Asko Saari – Sirja Kamunen. Taisin jo sanoakin: tykkään tanssillisista ääripäistä. Ne antavat lajille raamit ja liikkumavaran. Askon ja Sirjan look ja tapa tanssia tangoa on ääripää. Se kolkuttelee sovinnaisuuden rajoja ja juuri se on siinä parasta. Olen usein ajatellut, että jos istuisin tangonäytöksessä, tummat lavasteet, purppurasamettia, leiskahtelevia lieskoja, ukkosen jyrinää… ja lavalla vain yksi pari. Toivoisin sen parin olevan juuri Asko ja Sirja. Vaikuttavaa.
Asko ja Sirja - Jari Hakkarainen – Satu Lampinen. Puhuin edellä ääripäistä. No, tässä on se toinen. Niin herkkää, sielukasta, avointa – ja taitavaa. Olen niin iloinen tämän parin puolesta, että he olivat mukana finaalissa. He ansaitsivat sen. Ovat kolkutelleet kisoissa finaaliovia jo monta kertaa, mutta ilmaisussa ei ehkä ole aiemmin ollut vielä riittävästi tahtotilaa ja rohkeutta. Nyt oli.
Jari ja Satu - Marko Mäntyniemi – Mari Matikka. Marko on tanssiteknisesti äärettömän taitava tanssija ja käyttää lahjojaan monipuolisesti. Juuri sopivasti pikkulainoja argentiinalaisesta ja englantilaisesta tangosta koristelivat viehättävästi heidän tanssiaan. Mari on tunnetusti yksi maan parhaista seuraajista, joten kombinaatio toimi. En tiedä. Ehkä tulos oli heille pienoinen pettymys. Minulle oli. Olisin sijoittanut hieman ylemmäksi, mutta hyvä näin tällä kertaa.
Marko ja Mari - Vesa Ukkonen – Satu Penttala. Karismaltaan kuin elokuvapari. Tuovat nimittäin mieleeni parhaat nuoruuteni aikaset tanssiin liittyvät leffat. Heissä on jotain kuvauksellista ja tyylikästä. Pehmeä, monipuolinen liike, näyttävä olemus, leikkimielisyyttä ja uskallusta. Muuttivat välillä rohkeasti tanssiasentoa ja –tyyliä. En tiedä tykkäsivätkö tuomarit, mutta minä tykkäsin.
Vesa ja Satu
Senioriluokassa voiton vei pari Juha Aaltonen – Päivi Jokinen. Vahvaa liikettä ei voita mikään kikkailu, se pitää suomalaisessa tangossa aina muistaa muutoksen keskelläkin, he muistivat. Hieman vanhan tangon karakteria suomitangon sekaan – siinä heidän hyvin toimiva reseptinsä. Onnittelut.
PS. Olen hyvä kaukovalmentaja. Ehkä paras. Pystyisin yhdellä puhelinsoitolla nostamaan ainakin kahden parin sijoituksen pykälää ylemmäksi seuraavissa tangokisoissa. Jos he soittaisivat, neuvoisin: Muuten hyvä, mutta herran selkälinja on lian kumara ja sen vuoksi raami jää riittämättömäksi. Se pilaa sekä liikettä että ilmaisua, muuten oikein hyvä. Parit tanssivat numeroilla 19 ja 22.
Juhani Kuosmanen