Ihan ekaks: Pitääkö seuratanssissa ylipäätään kisata?
Pitää ja ei.
Pitää: Niiden parien ja tanssijoiden pitää, joilla on kilpailuvietti ja halu kehittyä mahdollisimman pitkälle lajissaan. Ja on pakko kehittyä, mikäli meinaa pärjätä skaboissa. Kisat ovat mukavia kohtaamispaikkoja, joissa tanssin hevijuuserit tapaavat varmimmin toisensa ja vaihtavat kuvioita ja kuulumisia. Kisat myös kehittävät tanssilajeja eteenpäin ja haastavat valmentajat ja opettajat pysymään ajan virtausten huipulla.
Ei pidä: Suurin osa seuratanssijoista haluaa kokea tanssimisen ilon ja riemun ilman kisaamisen tai hikiotsaisen harjoittelun paineita. Siis vain nautiskella yhteisistä tanssihetkistä muiden harrastajien kanssa, kehojen kommunikaatiosta, hyvästä musiikista – ja hyvällä omallatunnolla nautitusta grillimakkarasta lavan laitamilla.
Molemmilla puolensa. Niin kuin aina. Mutta kun oli niin upeat SM-kisat aivan äskettäin Vantaan Tulisuudelmassa, niin keskityn analysoimaan hieman siellä näkemääni.
Kisoissa paremmuus ratkaistiin viiden tanssin kokonaisuudella: hidas valssi, tango (suom), cha cha, bugg ja fusku. Miksi juuri nuo?
Kyseessä ovat käsittääkseni suosituimmat tanssit eri lajigenreistä, joita lavoilla tanssitaan.
Hidas valssi edustaa kansainvälistä, vanhahtavan arvokasta tanssityyliä. Suomalainen tango ilmaisee kykyämme eleettömään, mutta syvään tunteeseen parketilla ja missä vain. Cha cha todistaa, että näennäisestä jäyhyydestämme huolimatta veri kiertää kuumana suonissamme ja lanteet liikkuvat. Bugg ja fusku nostavat näkyviin sen riemun ja elämän kepeyden, johon jokainen suomalainen tanssinharrastaja pystyy – heti kun tangon surumielinen jälkihehku laantuu.
Noissa siis kisattiin.
Seniorit vauhdissa – niin kuin aina
Senioriluokan (yli 55 v.) voitti pari, jonka tangoa, fuskua ja varsinkin cha chaa olen aina ihaillut. Pentti Mäkinen – Anna-Liisa Korvala. Tutummin Pena ja Lippa. Haukiputaalta. Jostakin helkutin kaukaa siis. Jo se, että Pena ja Lippa jaksavat vuodesta toiseen laskeutua etelään kisaamaan, on kunnioitettavaa, ja heidän tanssitaitonsa on sitä vielä enemmän. Heidän voittoaan kirkastaa lisäksi se, että sijoittuivat avoimessa luokassakin peräti neljänneksi.
Senioreissa kakkoseksi tuli pari, jonka räiskyvä ja erittäin taitava daamiosapuoli (Oskari nimeltään) pysyy sopivasti aisoissa joviaalin ja osaavan herraosapuolen, Lassen, ansiosta. Jos molemmat ilmentäisivät tanssiansa yhtä persoonallisen riemukkaasti, se ei pysyisi niin hyvin kasassa kuin pysyy. Leviäisi ehkä parketille jopa liian runsaana ilotulituksena. Hyvä noin. Oskari taitaa olla tässä maassa monipuolisin seuratanssija, jonka tunnen. Taipuu mihin lajiin tahansa. Tällä kertaa tuli siis kakkossija noissa viidessä. Olen aina tykännyt heidän tanssistaan – ja hienosta parikombinaatiosta, jossa tuuli rauhoittaa tuuliviirin.
Senioreiden pronssille tanssi Antti Lyytikkä – Anneli Rautakoski. Teknisesti hyvin taitava ja aina tasaisen varmaan suoritukseen pystyvä pari. Niin SM-kisoissakin. Rauhallista ja tasapainoista tanssia. Liikekielestä päättelisin, että heillä on jonkin verran (ehkä paljonkin?), kansantanssitaustaa. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Mainitsen myös senioreissa neljänneksi tulleen parin, koska pidän heitä suurena lupauksena senioriluokissa: Jarmo ja Tarja Tikka. Huippuvahva tango. Parketilla suomalainen mies ja hänen daaminsa. Ei rooliepäselvyyttä. Kilpailukokemusta vielä liian vähän. Tulevat sieltä kyllä. Takaan sen. Valmennan heitä nimittäin.
Avoin luokka ei tuottanut yllätyksiä – tai siis tuotti
Voittajapari ei ollut yllätys ainakaan minulle. Olen vuosia ihaillut heidän laadukasta, pehmeästi liikkuvaa, teknisesti hyvin taitavaa tanssiaan ja ennen kaikkea uskomattoman herkkää musiikintulkintaansa. He poimivat musiikin rakenteesta esiin jopa yksittäisiä soittimia ja tulkitsevat niitäkin. Se on harvinainen taito. Pari on tietenkin Ari Vaskelainen – Minna Forss. En yllättynyt heidän voitostaan siksikään, että olisin tuomarina itsekin sijoittanut heidät kokonaisuudessa todennäköisesti ykköseksi. Suljetun otteen tanssit ja cha cha olivat minun silmissäni heidän vahvuutensa tälläkin kertaa.
Hopealle tanssi Timo Klemola – Petra Helminen. Timo ja Petra ovat pykälä pykälältä kivunneet kohti mitallitaistoja. Nyt tanssi palkittiin arvokisahopealla. Upea, rohkea liikekieli! Loistava parityöskentely. Herralla vahvaa määrätietoisuutta tanssissaan, johon daami hienosti vastaa.
Pronssista kuudenteen sijaan oli niin tiukka taisto, että järjestys 3-6 olisi voinut olla melkein mikä tahansa. Kaikki nimittäin mahtuivat skating-systeemin kokonaissijalukupisteiden 20-21 väliin. Suuria eroja ei siis syntynyt, vaan oikeastaan laskennallisia.
Pronssille tanssi hieman yllättäen Otto Lähteenkorva – Anna Lehmonen. Sanon yllättäen sen vuoksi, etten ole nähnyt heitä kisaparketilla yhtä useasti kuin kaikkia muita finalisteja. Parin bugg oli lyömätön. Jos olen vilpitön, voin sanoa nähneeni eka kerran todella nautittavaa buggia seuratanssikisoissa. Tuollaista sen pitäisi olla eikä varovaista jantustelua oudoissa otteissa. Kiitos! Heidän fuskunsakin oli hyvä, mutta ei aivan minun makuuni. Nuorekas ilmaisu oli toki omaa luokkaansa. Nautittavaa.
Neljänneksi siis edellä jo mainitut Pena ja Lippa, Haukiputaan lahja suomalaiselle seuratanssielämälle.
Viidenneksi tanssi Toni Lehto – Amanda Rantala. Pari on vahvassa nousussa. Sanoinkin Tonille vienti/seuraaja –kisassa Ruusulinnassa (ja tarkoitin sitä), että sinun tanssisi on kehittynyt helkutisti viime näkemisestä. Ja niin on Amandankin. Niin siinä tuppaa käymään kun treenaa oikeita asioita. Tuo sijoitus oli myrskyvaroitus vanhemmille kisaajille.
Kuudes sija, Jouni ja Minna Taskinen, oli minulle hienoinen pettymys. Sanon sen suoraan. Ei parin tanssi ollut pettymys – se oli loistavan tasaista tulkintaa, kuten aina – heidän sijoituksensa oli. Selitän: ensinnäkin olen heidän valmentajansa, joten olen tietty puolueellinen. Mutta… He tanssivat mielestäni niin helkutin hyvin taas kerran. Onnistuivat lähes joka tanssissa. He vain ovat hieman vaatimattomia, eivätkä osaa vielä myydä taituruuttaan. Monenneksiko olisin heidät sijoittanut? En sano, mutta muutaman sijaluvun ylemmäksi kuitenkin.
Kun nyt ryhdyin julkean puolueelliseksi, niin yksi finaalipaikan ansainnut pari jäi siitä pois. He olivat lähellä, mutta ikävä kyllä ei tullut seitsemän parin finaalia, mikä skating-systeemissä olisi mahdollista. Pari, jonka pois jääntiä surin, on Vesa Ukkonen – Satu Penttala. Mikä valssi, mikä tango. Wau! Ja katsokaapa joskus Vesan jalkakikkailua fuskussa. Upeaa! Toki cha cha ja bugg on heillä vielä hieman hakusessa, mutta kun ne löytyvät, pari on vahvoilla myös SM-kisan kaltaisessa monilajikisassa.
Juhani Kuosmanen, kisan juontaja, jälkiviisastelija
PS. Viimeinen kuva kertoo juontajan tähtihetken. Nyt voisin jo kuolla. Olen tanssinut Helena Ahti-Hallbergin kanssa. Taivaallista.
Kaikki kuvat: Jari Salopino