Vuoden 2019 seuratanssin SM-mittelöt käytiin lauantaina 30.3. Vääksyssä, Hotelli Tallukan tanssilattialla. Intiimiä kilpailutunnelmaa oli rakentamassa kohtuullinen määrä kilpailijoita ja yleisöä, ravintolatanssimiljöö ja tanssilattiaa ympäröineet tv-kamerat. Tunnelman kruunasi kilpailun johtajan musiikkitoiveisiin mukautuva J.Eskelinen ja Onnenkulkurit.
Kilpailijoille iso kiitos itsensä altistamisesta kaiken kansan katsottaviksi tv-kameroiden välityksellä. Suomalainen seuratanssi tarvitsee positiivista julkisuutta, jota kilpailijoiden rohkea heittäytyminen tarjosi.
Kun yhteinen tanssi koskettaa aidosti tanssivaa paria, koskettaa se myös katsojaa (ja tuomaria). Tanssiparin välisen koskettavuuden esittäminen seuratanssissa ei välttämättä kosketa ketään. Esittämiseksi ja kilpailusuoritukseksi pitäisi riittää se, että tanssii toisilleen.
Mielestäni parhaita kilpailuhetkiä olivat Olli ja Johanna – kilpailun lähdöt, jossa paria vaihdettiin. Päivän paras lähtö saattoi olla päivän viimeisen finaalitanssin jälkeen tanssittu ylimääräinen fusku, jossa finalistit vaihtoivat paria lennosta. Itselleni tämä herätti ajatuksen tuoreuden ja aitouden läsnäolosta tanssihetkessä, joka tulee kohtaamisen, toisilleen tanssimisen ja hetkessä elämisen kautta. Liika harjoittelu voi pilata aitouden ja liian vähäinen harjoittelu tekniikan. Toisaalta vastaus ei löydy edes tuon janan päätepisteiden välistä vaan uppoutumisesta siihen paritanssikuplaan, joka kahden ihmisen välille muodostuu. Tämä kupla oli läsnä erityisen hyvin silloin, kun pareja vaihdettiin. Spontaania tanssia!
Kilpailulajeiksi oli valikoitu tango, hidas valssi, hitaat, chacha ja fusku. Kilpailijoiden heittäytyminen rytmin, parin ja musiikin vietäväksi oli ihailtavan luontevaa. Teknisesti rytmitanssit fusku ja chacha hallitaan parhaiten, etenkin fusku. Eniten haasteita oli virtaavaa kehonpainon siirtoa edellyttävissä lajeissa, eli hitaassa valssissa ja hitaissa. Tango asettuu siihen väliin riippuen tanssitaanko sitä kansainvälisellä vai suomalaisella tyylillä. Vaikka tuomaroinnissa tekniikka ei ole päällimmäisenä arviointikohteena, sen puutteellisuus voi aiheuttaa epämukavan katsojakokemuksen kineettisen empatian kautta.
Analyysiä tanssituista lajeista:
Fuskun syke ja trikit herättivät sekä tanssijat että yleisön eloon. Fusku oli jopa leikkisämpi ja flirttailevampi kuin kyseisistä ominaisuuksista tunnettu ChaCha. Myös teknisesti erittäin miellyttävää katsottavaa.
ChaChan paripeli ei kauaksi fuskusta jäänyt. Tanssissa huomioitiin hyvin niin pari kuin musiikkikin. Runsas tilankäyttö puolestaan vähensi rytmin näkymistä vartalossa, vähempi liike tilassa antaisi mahdollisuuden kehon liikkeelle ja rytmille.
Tango. Tässä tanssissa tunnelman luonti oli pareilla parhaiten hallussa, tosin ajoittain innostuttiin kaahaamaan ympäri lattiaa. Juuri tangossa vähempi on enemmän. Intiimi kahden henkilön välinen tunnelma saadaan aikaiseksi yhdessä tanssimisen lisäksi harkituilla liikkeillä, hiljaisilla hetkillä ja tietynlaisella ”sisäänpäin kääntymisellä”. Tangokupla on paritanssikuplista tiivein ja tihein. Nämä elementit kilpailijoilla oli hallussa, niitä olisi voinut käyttää enemmänkin tanssin aikana.
Hitaan valssin tunnelma kärsi eniten yliyrittämisestä tai suorittamisesta. Voimakas kehon painon eteenpäin ”puskeminen” aiheutti monelle ongelmia rytmin kanssa. Vaikka tahdissa ja perusrytmissä pysyttiin askelten osalta, kehon paino saapui ykköselle liian aikaisin ja jo kakkoselle jouduttiin jarruttamaan. Hyvä karaktäärinen rytmi syntyy kun liikkeessä huomioidaan riittävät ala- ja yläkaaret. Hidas valssi tarvitsee juurtumista ja hengittävyyttä!
Hitaat tanssilajina on tällä hetkellä lähes kaikenkattava sateenkaarikäsite ilman selkeää omaa liikkeistöä. Tämän vuoksi pisteitä ropisi juuri heittäytymisestä ja musiikin tulkinnasta. Tässä onnistuttiin erityisen hyvin erityisesti J.Eskelisen ja Onnenkulkureiden esittäessä myös Kari Tapion esittämän ”Kuin taivaisiin” -kappaleen tahtiin.
Pisteiden osalta käytiin erittäin tasaväkinen kamppailu. Kappaleen mittaisten kilpailusuoritusten aikana arvioinnit saattoivat muuttua parien suoritusten muuttuessa. Yhteiseen tanssiin keskittyminen on tärkeämpi kuin erilaiset kuviot. Kokonaisuutena oli hieno kisapäivä ja useamman kerran suoritukset nostattivat tuomareiden ”ihokarvaindeksit” huippuunsa.
Ystävällisin terveisin
Anssi Kirkonpelto
Tiimipäällikkö
Oamk / Tanssi